Väliinputoajat

Terveisiä luukun toiselta puolelta!

Sieltä tullaan mustalla Bemarilla sataakahtakymppiä. Yhtäkkiä törttökuski huomaakin kioskin kulman tulevan kohti vasenta etulamppua aiottua nopeampaa. Kioski liikahti. ”jes” Ajattelin minä, kuinka ihana jatko jo 9 tuntia kestäneelle työvuorolle.

Puhutellaan kyseistä liikenneneuvostoa vaikka Kallena. Kaahari Kalle. Jonon liikkuessa Kalle tulee vuoroon. Minä en ehdi palvelemaan, olen yksin työvuorossa ja kioskissa kolme vaihtoehtoista ostopaikkaa. Yritän välttyä polttamasta Ostaja Ollin perunoita ja Tauno Tupruttelija vaatii Norttinsa. Kalle vilkuili ensin syyllisen näköisenä ikkunan takaa. Ensin. MITÄ? Myyjä laukkaa laputtaa ohitse! Asiakas jaksaa odottaa kokonaiset kaksi minuuttia. Alkaa tööttäily. Mulkaisen Kallea kohti ja jatkan matkaani. Riikkarin tahdissa pakkaan kahdeksaa ruokalajia muovipussiin. Otsassani alkaa näkyä pienoiset sarvet.

Vihdoin, kohtaaminen. ”hei” tokaisen. Onnistuin tekemään sen jopa pienen hymyn kera. Aasiakkaani jatkaa vuoropuheluamme kysymällä miksi kioskin kulma on kulmikas? Bemarin nokkaan oli kuulemma tullut kuoppa. Kerroin kioskin seisseen niillä sijoillansa 70-luvusta lähtien ja kulmien olevan yleensä ottaen rakennuksissa kulmikkaita.

Kallen mielestä asiakaspalvelijan ei olisi sopinut v****illa. Mikä minäkin kuvittelen olevani. Kalle kertoo hyvinkin suoraan mielipiteensä kioskitädin ulkoisesta ja sisäisestä olemuksesta sekä omasta ylivoimaisuudestaan. Kalle aikoo hankkia minulle maanantaihin mennessä potkut. Siis kaksi päivää töitä jäljellä, jos Kallelta kysytään. Pohdin mielessäni ettei tältä vastaanotolta puutu kuin mukava sohva johon aasiakkaan saisi makoilemaan. Psykologi, siivooja, kokki, tiskari, leipuri, kassatäti, lotto-tyttö. Se olen minä.

Paljon huudettu maanantaikin kulki ohitseni.  Harmi.